Tästä taas kun ei ole muutakaan

Tästä aiheesta on varmaan puhuttu jo monet kerrat, mutta otan sen nyt esiin taas.

Taitaa siitä olla jo vuosi, kun tänne vielä porukka kirjoitteli hyvällä tuulella kuulumiset, toisenlaiset kuulumiset ja ne helvetin tulesta kaivetut turhat totuudet. Mutta katsokaa nyt kuinka rappioitunut ja tyhjä tämäkin mahtava blogi nyt sitten on. Jööti ja minä tätä vielä pystyssä pidämme ja siitäkin voisi kysyä että miksi? Kun tätä ehkä loppujen lopuksi luemme vain me kaksi.

Mutta asiathan ne vaan muuttuu, halusi tai ei. Ei enää olla koulussa, ei olla toisiammekaan nähty ikuisuuksiin. Näinhän se mennee. Onhan tuo silti välillä lohduttavaa kun paskat kerääntyy tänne eikä omaan suuhun. Mutta näinpä edetään.

Päivänjatkot.