Kesä tuli Kuusamoonkin

Lehdet alkavat jo puissa olla. Vihdoinkin. Lunta ei enää ole. Olen havainnut että tämä kevät on tuonut mukanaan kaksi poroa tänne Tolpanniemeen, missä siis asun. Porot ovat jopa vierailleet meidän takapihalla ja söivät äidin kukat. Tuolla ne jölkyttelee keskellä kaupunkia, ei ollenkaan outo tapaus. Niitä on aina mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

Työtön, työtön, työtön. Olen täytellyt lappuja. Huomenna on aika viedä ne KELAan, jos sieltä vaikka tienestit aukeaisivat. Toivotaan niin.

Työttömällä voi olla myös hauskaakin. Osallistuin kilpailuun mistä voi voittaa PS3, olen jo päässyt finaaliin! Mahtavaa, luultavasti olen yksi niistä tuhansista, sillä kysymykset eivät olleet erityisen vaikeita. Mitä vielä? Kohta menen ulkomaille, ennen sitä on tiedossa neljät ylioppilasjuhlat ja pääsykokeet Turussa.

Terveisiä terveisiä :D

Paluu linnaan.

Olen palannut juurilleni. Linnakylän korkeimmalle kohdalle, Neuvarinmäen huipulle istumaan yksin kesäyöhön tietokoneelle. Kuuntelemaan kun pesukone pauhaa ja tietäen että muut matkustavat onnellisesti höyhensaarilla. Itseäni kalvaa työttömyys ja epätietoisuus tulevaisuudesta. Katselen tässä kun aika juoksee ikkunastani ja mietin miten selviydyn kesän yli.

Työttömän arkea

Todellakin, iloiset opiskeluvuodet ovat takana ainakin näillä näkymin. Olen siis virallisesti työtön. Kävin tänään jopa työkkärissä ilmottautumassa työnhakijaksi. Sain ajan alkuinffoon ja peräti jonkun puhelin numeron johonkin tehtaalle. Pitää kai sinne soitella. Kesätöistä ei ole vielä varmuutta.

Muuten arki on alkanut iloisissa tunnelmissa. Viikonloppu meni humalassa ihan kotipaikkakunnalla. Perjantaina tuli jopa viuhahdettua. Jos muutki nii pakko kai se oli minunkin, vaikka koitin pyristellä vastaan. Karaokeakin tuli vissiin laulettua ihan riittävästi. Lauantaina ei ollut edes tarkoitus juoda mitään vettä väkevämpää, mutta tietäähän tuon. Hain viinapullon jämät kotoani ja ei ku taas ränni päälle. Kärsin kumpanakin päivänä uskomattomasta rapulasta, mutta en antanut sen lannistaa.

Sain tänään popit autooni, joten tämä ilta menee varmaan kuuloa tuhotessa kylillä.

OHI ON 120 OPINTOVIIKKOA

Nonni. Tänään oli sitte viimene koulupäivä, joka loppui iloisissa tunnelmissa Jani Wickholmin musavideoon Kaikki muuttuu- kappaleesta. Niinhän se tekee, kaikki muuttuu. Vastahan sitä tänne tultiin kouluun. Ei ois sillo uskonu mitä seuraavat kolme vuotta tulevat pitämään sisällään. Muistoja on lukuisia. Hyviä ja huonoja. Kumminkin suurinosa muistoista on on iloisia. Ajatusmaailmani on hieman sekaisin. Tuntuu että pitäisi juhlia tätä opiskelun loppua, mutta toisaalta sitten pysähdyn ajattelemaan miten selviän ilman koulutovereitani. Joidenkin kanssa tulee soiteltua enemmän ja joidenkin kanssa vähemmän. Mesetettyä varmasti tulee ainakin alussa ahkerasti.

Tänään kumminkin ajattelin vetää uskomattomat tumut. Vielä tähän loppuun kiitos erityisesti luokkatovereilleni, mutta mysökin Murmelille ja Mansikka-Sheikille. Muutkin uskomattomat koulututut ovat kiitokset yhteisistä hetkistämme ansainneet.

Kiitos ja hyvää kesää kaikille!

Ennen loppua

Lähden tänään käymään keskisuomessa pikavisiitillä lääkärisedän luona. Yritän pääsät jo huomenna takaisin mutta saa nähdä jääkö se vain yritykseksi. Hommat alkaa pikkuhiljaa olla tehty (dekkaria vielä väsäilen ja mietin päättäjäispuhetta), vlopun jälkeen vietän haapavedellä enää kolme päivää. Kolmen vuoden jälkeen tämä tuntuu melko oudolta ja surulliselta.

Päässä soi: Maj Karma: Kokki, varas, vaimo ja rakastaja

Lainaus tilanteeseen: "Niin ne päivät lentää, ilman sua kaikki outoa on"
Lainattu: Kaija Koo: Niin ne päivät lentää

Nyt...nyt...jumalauta

Nyt ei voisi taas pahempaa karmaa olla. Tänä aamuna kun heräsin kurku oli kipeä, ja yskitti helvetisti. No ei siinä, ajattelin että mitä nyt ohi menee. Vaan päivän mittaan paheni ja nyt yöllä voidaan puhua ihan kunnon tilasta. En uskalla puhua lainkaan.

Ja niin leikkaukset on kohta puolessa välissä.....Jumankauta! Voisi hypätä kaivoon!