Alastomat seinat

Siina on Manniselle hyva alku kasikirjoitukselle. Ole hyva. Todellakin. Olen nyt viettanyt noin 1 ja puoli kuukautta taalla skotlannin mantereella, joten ajattelin pienoista raporttia iskea tannekkin blogille.

Aloitetaanpas sitten. Saan rahaa, istun puhelimessa ja kuuntelen vihaisia asiakkaita. No, kuulostaa kovin helpolta, mita se oikeastaan onkin jos vain jaksaa kuolla tylsyyteen. Maksan laskuja, joihin ne rahat sitten suuremmaksi osaksi menevatkin. TV lupa on taalla pakollinen, sita ei pysty kiertamaan. Tiskaan astioita, koska ei ole astianpesukonetta. Jaakapista loytyy.. talla hetkella 8 pulloa vodkamixeja. Sain halvalla 12 packin, 4 siis kulautettu kurkusta alas. Pelikone toimii moitteettomasti, olen siis pelinarkomaani. Mita teen viikonloppuna? Mitako teen? No en tee mitaan, olen siis erakoitunut. Korkeintaan kavelen kirjastoon ja kauppaan enka puhu kuin ehka 2 tuntemattomalle ihmiselle. Kirjastotadille ja kaupankassalle.

Kamppaa pitaisi viela laitella. No eipa sita oikein voi laitella mutta ainahan voi kuvitella. Ajattelin kirjoittaa kasikirjoituksen ja ehka lahettaa sen johonkin missa niita ehka luetaan. Jos luetaan. Tai jos se edes menee perille. Tai no, ainahan voi kuvitella.

Sanotaanko etta aika saalittavaa tama meikalaisen elama kylla on. Voisin jopa liittya Kroonisiin poikamiehiin, sukupuoltahan voi aina vaihtaa. Jos olisi tarpeeksi rahaa. Ei taida olla. Idea hyva, toteutus kehnonlainen.

From the Library of Largs, Kaesmae, live from scotland.
Yeah. Sure thing.

Ja töistä nyt ei oo hajuakaan. Mitä se on? Tuskin muistankaan!

Huumorini loppuu kurssin kanssa. Olenhan ollut siellä jo kaksi viikkoa. Ja viime perjantaina lintsasin. MÄÄ EN JAKSA! Mutta tiedä vaikka ensiviikolla tililleni ropsahtava työttömyyspäiväraha lisää motivaatiotani. Tuskinpa vaan.

Olin eilen katsomassa Klamydiaa Nivalan Puustellissa. Oli hienoa kuten aina. Olin eturivissä. Ryysis oli kamala. Paikat on iha jumissa kaiken sen runttimisen jälkeen. Olin myös humalassa.

Kämpästä ei ole kuulunut mitään uutta.

Minulla on rapsa. En jaksa puhua enkä kirjoittaa.

Kursseilua ja strippausta.

Viime viikolla aloitin siis työhän tai koulutukseen opastavan kurssin. En ole oppinut muuta, kuin että en ole työtön vaan työnhakija. Viime viikolla teimme tuhottomasti turhia testejä, heittelimme palloa, teimme isänpäivälahjan, katselimme kalvoja ja kävimme vierailulla kotipaikkakuntani yrityksissä. Eli niin turhaa kun voi olla. Toisaalta taas, onpahan jotakin tekemistä ja saa enemmän rahaa. Kurssilla olen aktiivisesti muistanut kirota hankkimaani koulutusta.

Viikonloppuna kotipaikkakunnallani räjähti. Täällä Jumalan selän takana, jossa ei ole yhtään mitään elämää, kerrankin tapahtui jotakin! Paikalliseen baariin saapui "naapurimaan tanssityttö" eli strippari. Kerrankin paikallisessa oli porukkaa! Kiihotusta en aistinut ilmassa. Lähinnä huvittuneisuutta. Strippari hieroi ja keikutteli itseään nimittäin biljardipöydällä. Eikä hän muutenkaan erityisen hemaiseva ollut ja myös miehet yhtyivät mielipiteeseeni.

Minulla on hyviä uutisia. Tai no miten sen nyt ottaa. Soittelin tänään asuntotoimistoon muistuttaakseni, että olen olemassa ja vailla asuntoa. Vastaukseksi sain, että ensi kuun alussa vaputuukin yksiö kilometrin päästä kotoani. Toisaalta olen innoissani, mutta toisaalta ne asunnot on mitä on. Mutta sittenhän sen vasta tietää jos sitä käy katsomassa. Toivotaa, että kämppä olisi ihan asuttava :).

Kursseilu jatkuu ja täällä on jo aika paljon lunta. Heippa.

Mua laiskempaa vätystä ei olekkaan...

No nythän on elämäni sekaisin kun tännekkin jaksan oikein tekstirypäksen verran kirjoitella. Eli vieläkin olen limingassa kirjoittelemassa. Olen huomannut että olen ihan saatanan saamaton...Tulkaa nyt joku oikeasti ja potkaiskaa mun laiskimusperperiini vauhtia. Sanokaa että olen laiska, saamaton ja huono opiskleija. Sanokaa ettei musta ikinä tule mitään ja olkaakin tosissanne. Jos totuuden kuuleminen joidenkin muidenkin suusta kuin omastaan auttaisi meikää uuteen nousuun. Muuten menee yllättävän huonosti, tai ei nyt huonosti mutta samaa rataa mitä ennenkin.

Hei olen Jööti ja olen työtön.

Tänään aloitin työhön tai koulutukseen opatavan kurssin. Aluksi oli kauhuissani, että kurssi kestää neljä kuukautta. Mutta ei hätää. Tänään sain tiedon, että kurssi kestääkin VIISI kuukautta josta kaksi on työharjottelua. Kammottavaa. Olin kurssin nuorin. Oli minua vuoden tai muutaman vuoden vanhempia, mutta oli jonkun verran myös vanhempaa porukkaa. Tänään vain tutustuimme toisiimme, mutta tuskin maltan odottaa kun kurssi pääsee kunnolla vauhtiin. Epäilen, että aiheet eivät juuri kiinnosta, mutta senpä näkkee.

Muuten menee ihan kivasti. Paitsi kämpää ei ole vieläkään löytynyt. Olen pelannut texas holdemia ja käynyt viikonloppuisin tanhuamassa. Olen suunnitellut alan vaihtoa pokeriammattilaiseksi. Olen jo melko pelinainen. Olen myös alkanut lukemaan kirjaa. Mötley Cruen The Dirt, eli Törkytehdas on osoittautunut uskomattoman mielenkiintoiseksi! Olisinpa minäkin rokkitähti, enkä mikään kusinen media-assari. Palaankin kirjan kimppuun nyt.

Raportoin kurssilla oppimistani asioista joskus tässä. Kunhan opin jotain.

Tälläkin kertaa minä

Kyllä. Olen taas viettänyt aikaa ja kirjaillut blogimme ulkonäköä. Kukaan muukaan kun ei viitsi vaivautua, ja minullahan on aina aikaa.

Rest in peace.