Kuumetta ja vitutusta.

Loppuisi jo tämä sairastelu. Jopa työharjottelu hommat kiinnostaisi enemmän kuin tämä kämpillä köllöttely ja nämä lyhyet nettiseikkailut ja loputon television tuijotus. Mahassakin möyrii sen verran, että oksennustautia on odotettavissa. Milenkiintoista. Minulla on kuumetta, nuha ja maha sekaisin ja kaiken lisäksi vielä aivastuttaa ihan homona koko ajan.
Viikonlopusta onkin sitten tulossa työntäyteinen jos vaan olo tästä helpottaa. Olisi kyllä EHKÄ hieman muutakin tekemistä, mutta saapi nyt nähä.
Nyt on nii ankara vitutus, ettei lähe ees mitään juttua. Ärsytäää.

Heino-kepposia ja käärmeitä lentokoneessa.

Täällä ollaan taas saatana. Enpä ole tännekkään jauhanut pitkään pitkään aikaan, mutta nyt olis jotain jutunjuurikasvuakin. Ensiksi pitää kertoa kepposesta jonka teimme heinälle. Herra-Wille on kyseisen tempun minulle suorittanut seinäjoen juna-asemalla. Minä ja Jööti lähdimme hakemaan heinää kärsämäeltä, kun se äpärälapsi ei pääse ylös ajoissa lähteäkseen aikaisemmalla linjurilla. Me teimme kyltin, jollaisia näkee useissa amerikkalaiselokuvissa, kun joku tulee pois lentokoneesta, jossa luki äpärälapsi heino haapaveden opisto. Lisäksi meikällä oli nallenaamari päässä kun Heinä nousi linja-autosta. Hyvin kyllä Heinä löysi oikean auton.

Lisäksi katselimme uudenuutukaisen kulttiteoksen Snakes on a Plane. Kyllä ainakin itselleni nauru maittoi kyseistä ryvetystä katsellessa. Kyllä se kultti-maineensa ansaitsee sen verran törkeäksi meno välillä äityi. Mutta loppujen lopuksi leffa ei mennyt edes niin yli mitä olisi voinut olettaa. Samppa ei edes paininut anakondan kanssa lopussa.

Päässä soi: Samuel L. Jacksonin Motherfucker-dialogi

Kuulumisia.

Ajtettelin vain kirjotella tänne, koska viime kirjoituksestani onkin jo rutkasti aikaa. Olen siis aloittanut villistä opiskelijaelämästämme kertovan dokumentin leikkaamisprosessin. Osa materiaaleista on jo koneella, mutta monta monituista kesettia on vielä digitoimatta. En malta odottaa, että pääsen ykkösvuoden nauhoihin käsiksi ja katsomaan sitä hirvittävää ilakointia.

Minä, Helinä ja Manninen ollaan kovastikkin oltu hinkumassa johonkin keikalle. Manninen on nyt sitten pääsemässä ilmeisesti Tampereelle Indican ja Metsatöllin keikalle. Olen tästä hyvinkin katkera. Koska meille ei ole sijaa majatalossa vitsailimme jo, että hommaisimme kuskin (Kaesmaen) ja tulisimme omin avuin paikan päälle. Taitaapa jäädä unholaan tuokin haave, sillä rahatilanteeni on heikentynyt.

Keskiviikkona taas räjähtää, sillä Marjuskassa on karaoke ja disco ilta. Hyvä.

Vähiin käy ennenkuin loppuu...

Helvetti. Tämä on aika outoa. Sen on tiennyt koko ajan että tämä tulee jossain vaiheessa mutta nyt se on jo pelottavan lähellä. Koulu lähenee pelottavasti loppuaan! Tuntiopetusta olisi enää puolitoista viikkoa! Sitten se on enää omasta viitseliäisyydestä kiinni millon valmistuu. Elikkäs siinä on sitten tämä ah niin ihana opinnäytetyön saattaminen loppuun sekä yksi kurssi, joka pitäisi itsenäisesti suorittaa. Ja tietysti Dreamweaverin tekeminen loppuun. Mutta siinäpä ne sitten onkin. Ja sitten töitä hakemaan (työttömäksi valmistautuminen). Aaargh!!!

Mutta ei niin pahaa ettei vielä pahempaa. Kaesmaen kanssa pidettiin torstaina taas hieno jutusteluhetki (joilla tuppaa olemaan mittaa monta tuntia... :D) ja kerroin hänelle asiasta, joka tapahtui vuosia sitten. Ja nyt ne muistot pyörivät koko ajan päässäni eivätkä jätä rauhaan! :D Ei siinä, hienoja muistoja, mutta parempi olisi että ne muistot olisivat pysyneet taka-alalla, nyt niistä täytyy taas kerran päästä eroon. Kaesmae, ei puhuta enää siitä, jooko? :D:D Heh! (No niin varmaan ei puhuta).

Tyhmä Encorer, or what ever

Encorer on rajoittunut. Se on tyhmä. Sen takia kaikki työ on pilalla. Sen takia kaikki työ täytyy tehdä uudestaan. Ja uudestaan. Voi S*****A!!! Aaaaaargh!

Työharjoittelu shitti alkoi todella! Nakki napsahti kolmikolle!

Meillä oli tänään neuvonpito työnantajamme kanssa. Kuten kaikki jo tietävät minä, jööti ja manninen olemme onnistuneet survomaan itsemme työharjoitteluun siikalatvahankkeen varjoon tekemään siitä dokumenttia. Päätehtävämme on siis tehdä siitä koko paskasta dokkari. Kyseiseen hommaan kuuluu kuitenkin monosen tuntien myös nakkikoneena oleminen. Saimmekin tänään uskomattoman tehtävän joka ei enempää voisi nakkihomma olla!
Hankkeessa on ollut joku kisa mistä ala-asteelaiset ovat voittaneet palkintoja. No rakkaan työantajamme mielestä on kovin etäistä ja tylsää lähettää palkinnot postissa. Joudumme mukaan luovuttamaan palkintoa (kunniakirja?) ja joudumme esittämään UUTISRYHMÄÄ joka kuvaa muka koko tapahtuman ja haastattelee voittaja kakaraa! ESITTÄMÄÄN UUTISRYHMÄÄ. NÄYTTELEMÄÄN UUTISRYHMÄÄ ALA-ASTEELLE. Mitkä traumat poloinen lapsi saa kun ryntäämme hänen kimppuunsa? Entä kun hän odottaa vuosia esiintymistään tv:ssä? On ihanaa olla hirviö.