Sairaslomalla

Heti alkuun tahtoisin kiittää Kroonisten poikamiesten AC/DC:tä. Hän on työllä ja vaivalla joskus muinoin väsännyt minulle kauniin vaapun jossa lukee oikein oma nimeni. Noh, maailman paskimmalla tuurilla onnistuin saamaan kyseisen vaapun käsivarteeni. ENKÄ OLLU EES KALASSA! Olin nimittääin omassa huoneessaani asentelemassa kotiteatterivehkeitä. Koristeena ollut vaappu roikkui seinalipussani ja jotenkin sitten onnistuin saamaan käteni siihen. Koukku oli terävä sillä en aluksi edes huomannut asiaa kunnolla. sanoin vaan vieressä seisovalle äidilleni, että vittu nyt se uistin on käjessä. Yritin kiskoa sitä pois, mutta eihän se lähtenyt. Noh kello oli 21.30 ja lähin päivystys 120 km:n päällä OULUSSA! Kiroilin ja naureskelin ja yrtitin työntää koukkua ihosta läpi siinä toivossa, että jos saan työnnettyä tarpeeksi voin leikata sen poikki ja siten irroittaa sen. VAAN EI! Kipiää teki ja eihän koukku tahtonut paksun nahkani läpi työntyä. Ei muuta ku matkaan. Noh odotin päivystyksessä reilut kaksi tuntia vaappu kädessäki kiroten itseni ja muut potilaat. Jopa mies jolla oli nuha pääsi minua ennen vastaanotolle vaikka tuli jälkeeni! Loppujenlopuksi lääkäri irroitti koukun samalla konstilla mitä olin kotona yrittänyt. Puudutti vaan. Hän myös naureskeli tilanteelle. Vonkasin yhden päivän sairaslomaa, koska kello oli nii perkeleesti etten olisi jaksanut töihin mennä parin tunnin yöunien jälkeen.

Ote äidin ja vastaanottovirkailijan keskustelusta:
Äiti: Se on joku poika tehnyt tytölle uistimen, ja nyt se on saanu sen vissiin koukkuun. Heh heh.
Vastaanottovirkailija: No, etkö taho pitää sitä siinä yhtään kauempaa?*virnuilee vittumaisesti*
Marjo: *Katsoo hoitsua altakulmien, pustelee päätään, haukkuu mielessään hoitsun hinttariksi*

Ps. Kohta on juhannus. KAIKKI KALAJOELLE!

Kesä shokki iskee.

Minä olen nyt tässä yrittänyt kovasti sopeutua siihen, että pitäisi olla paikoillaan. Paikoillaan ololla tarkoitan sitä että "töiden" takia on niin sidoksissa Saarijärveen ettei täältä noin vain lähdetäkkään. Elän siis painajaisessa. MINÄ EN PIDÄ TÄSTÄ. Täällä ei nimittäin ole mitään tekemistä. Viikonlopun luulisi olevan pelastus, vaan ei katsos kun minullahan on lauantainakin töitä. Kaikki muut ovat luonnolisesti silloin vapaalla. Minulla on taas maanantai vapaa tämä sijaan. Muillapa ei. Tämä tarkoittaa sitä että minnekkään kauemmas on turha haaveilla lähtevänsä. Huomaan että eräänlainen kesä masennus iskee niskaan. Kesä on yliarvostettu, sillä mitä mukavaa siinä muka on kun kaikki ovat silloin TÖISSÄ. Viikonlopputyöt pitäs olla lailla kiellettyjä.

Kesä uupumus

Olen ollut töissä. Olen pakkeloinut ja hionut niin perkeleesti. Kädet ja jalat ovat nii väsyneet, että tuskin jaksan autolla ajaa. Ajan vaan parkkiin ja möllötän siinä ja huokailen ja kiroilen. Jospa tähän rytmiin pääsisi kiinni pian. Nukkumaankin pitää alkaa aina joskus 22-23 välillä, että jatksaa nousta 05.30 töihin lähtöä suunnittelemaan.

Juhannusta ja muita kesän rientoja olen miettinyt. Minäkin jopa osallistuin kilpailuun missä voi voittaa lipun Kalajoen juhannukseen. Olen kyllä ilmeisesti muutenkin menossa sinne. Sitten ois Folkit joissa pitäs pyörähtää, jos vain ehtii ja sitte joskus vielä se Kuopio rokki. Ai niin ja synttäreitäki pitäs juhlistaa viikonloppuna.

Viime viikonloppuna tuli tosiaan biletettyä rankasti. Lähdimme kannustamaan kavereiden bändiä Vaajakoskelle kilpailuun. Ei tullu voittoa, mutta hyvät bileet tuli. Menimme Jämsään avaamaan mökkeily kauden. Juotiin, syötiin, otettiin aurinkoa ja laulettiin. Siinä kai se pääpiirteittään oli. Nii ja näinhän mää Heinää ja Jouniakin :).

No Joo, jospa tämä tuska tästä helpottas. Hilirimpsis!