Jurassicrock,raportti mutahelvetistä

Kyllää...reissu oli karuin festari missä olen ollut.

Lähdimme perjantai aamuna varhain jarzan kanssa liikkeelle milläpäs muulla kuin linkillä. Tavoitteena oli viedä jarzan jätti kokoinen teltta jyväskylään missä meidän oli määrä tavata murmeli, jonka oli määrä saapua Oulusta köörinsä kanssa ajoissa ennen junamme lähtöä. Siinä sitten soiteltuamme havaitsimme murmelin loogisen ajattelun pettäneen pahasti. Mies ei ollut ottanut karttaa mukaan, saati tarkistanut reittiä. Eli hän oli eksynyt matkalle. (Myöhemmin selvisi myöskin että kyseinen herrasmies oli lopettanut kuskin hommat jo kohtuullisen ajoissa. Hän delegoi vastuun kuullessaan rokkiämpärin kutsun.) No siinäpä sitten minä ja jarza tutussa tilanteessa, eli korvia myöten kusessa. Junan lähtöön oli puolituntia aikaa, murmeli autonsa kanssa jossain Pihtiputaan korvessa. Meillä kädet täynnä eikä telttaa olisi saatu junaan.

Tästäkin kumma kyllä selvittiin. Keksimme tunkea säkin säilytyslokeroon ja kiltti vr:n täti lupasi antaa avaimen kyseiselle herrasmiehelle.

Useita tuskaisia tunteja myöhemmin saavuimme Mikkeliin. Vettä tuli kuin esterin perseestä. Haahuilimme itsemme torille josta löysimme iloiset matkakumppanimme. (oikeastaan vain murmeli oli iloinen) Ostimme sussun kanssa torilta porkkanoita ja murmeli osti herneitä, joilla hän ylpeili koko automatkan. Ajoimme useasti harhaan yrittäessämme päästä pisulahteen jossa koko rokit järjästettiin. Eräs kusinen pakettiauto kuski ohjasti meidät myös tahallaan harhaan. En tosin ihmettele sillä neuvojen kysyntä ei ollut sitä kohtelianta sorttia. Murmeli nimittäin keikkui ikkunassa rokkiämpärinsä kanssa liikennevaloissa yrittäen hymyillä kohteliaasti.

Kun vihdoin pääsimme paikanpäälle huolimatta paskasta opastuksesta, alkoi todellinen kaatosade. Eipä aikaakaan kun joka iikka oli läpimärkä. Kokosimme telttamme tyttöjen kanssa varsin nopeasti ja rutiinilla. Samaa ei voi sanoa jarzan teltasta.

Kukaan ei tiennyt miten teltta piti koota. Miten helvetissä viime vuoden kuopiorokissa se oli saatu pystyyn? Jarzan sanojen mukaan haukka tuo miehinen mies sen kokosi yksin. Teltta osoittautui tietenkin, maailman vaikeimmaksi koota. Jokainen pyöri välillä teltan sisällä yrittäen saada keppejä pystyyn ja kaikki huusivat visioitaan sikin sokin. Kun n. tunnin meuhkaamisen jälkeen kaatosateessa teltta oli vihdoin koossa, sisältä se oli yllättäen kuin pienoislampi. Sen voin myöntää, teltta oli hieno kaikessa karuudessaan, sinioranssine väreineen ja tappeineen.

Kaiken tämän armottoman työn jälkeen KUKAAN ei nukkunut teltassa. Pojat painuivat urheina autoon nukkumaan. Meillä oli siis leirissä statisti teltta. Täysin turha koristus vailla merkitystä. Miksi helvetissä se sitten pystytettiin? "No haluttiin vähän päteä ja näyttää että osataan" Mahtavaa! Ensivuonna jarza ottaa joka festareille statisti teltan. Ihan vain että saahaan päteä. Ja mieluiten jotkut muut kokoamaan telttaa, sillä tunnemme sen jo liian hyvin.

Kävimme välillä tyttöjen kanssa kuivattelemassa vaatteita vessassa säällittävän käsikuivurin alla. Mutta se ei paljon auttanut. Viimeistään siinä vaiheessa kun bändejä mentiin katsomaan oli kaikki vaatteet mennyttä. Lava-alueet ja pittialueet olivat pelkkää mutavelliä jo upposi nilkkaa myöten. Silti urheasti minä ja sussu vedimme letkajenkkaa turisaksessa ja kävin jopa pitissä pariin kertaan. Kun kengät jäivät mutaan kiinni j olisi tehnyt mieli heittää ne pois. Aina kun astui tuntui siltä kuin olisi suohon uponnut. Voin vain kuvitella roskildet ja isommat festarit..joko uimapuku tai kurahaalari on ainut vaihtoehto.

Kännäyskin oli vaikeaa. Sillä öisin tuli niin kylmä ettei pihalle juuri ollut asiaa. Tanssimme keskenämme yup:tä mankan ympärillä ja joimme jonkun toisen viinaa. Muut ihmiset olivat tylsiä eivätkä lähteneet mukaan riehuntaan. Katselivat vain paheksuvasti. Mokomat hapannaamat. Yritimme mennä myöhemmin kännäämään leirintäkeittiöhin, pieneen koppeihin joissa olisi pitänyt saada tehdä ruokaa. Vaan paikan olivat valloittaneet mystiset miehet jotka olivat hulluja sakarafaneja. Osa porukastamme vittuuntui viimeistään siinä vaiheessa kun toinen heistä kusi uuniin. Hävisimme eri teille ja murmeli veti ehdottomasti parhaat festarikännit. Mies onnistui jopa törmäämään lippusalkoon.

Tässä pientä raporttia en nyt keksi mitään muuta kaikki päivät sekottuu toisiinsa eikä mitään järkevää saa aikaan..
Otetaan ensvuonna uudestaan!