Kesä shokki iskee.

Minä olen nyt tässä yrittänyt kovasti sopeutua siihen, että pitäisi olla paikoillaan. Paikoillaan ololla tarkoitan sitä että "töiden" takia on niin sidoksissa Saarijärveen ettei täältä noin vain lähdetäkkään. Elän siis painajaisessa. MINÄ EN PIDÄ TÄSTÄ. Täällä ei nimittäin ole mitään tekemistä. Viikonlopun luulisi olevan pelastus, vaan ei katsos kun minullahan on lauantainakin töitä. Kaikki muut ovat luonnolisesti silloin vapaalla. Minulla on taas maanantai vapaa tämä sijaan. Muillapa ei. Tämä tarkoittaa sitä että minnekkään kauemmas on turha haaveilla lähtevänsä. Huomaan että eräänlainen kesä masennus iskee niskaan. Kesä on yliarvostettu, sillä mitä mukavaa siinä muka on kun kaikki ovat silloin TÖISSÄ. Viikonlopputyöt pitäs olla lailla kiellettyjä.