Harvinaista herkkua, tai ei nyt herkkua mutta pastaa

Mitä helvettiä meikä kirjoittaa tänne, noh kun kerta alkuun ollaan päästy niin parasta myös lopettaa se lyhyeen, muttei kuitenkaan näin lyhyeen vaan...Olen siis limingassa, tarkemminsanottuna limingan taidekoulussa eli school of art, jos aletaan lesottamaan. Tantereeni on vuoden kestävä kirjoituslinja, eli näillänäkymin n. vuoden päästä näiden blogitekstienkin pitäisi parantua. Sisältö on varmaan jatkossakin yhtä paska muttehkei ole ni,n palkon nothsa kirjoiddttuis virheroisiökijäisiä. Koulu vaikuttaa oikein letkeältä paikalta että eiköhän meikä tänne vuodeksi parkkeeraa. Huonot puolet teidän kannaltanne on tietysti se että olen edelleen täällä pohjoisemmassa suomea ja vähän tuntuu että saatamme kohdata toisemme ainakin Jöötin ja kaikkien niiden kanssa jotka vielä haapopin ikeessä tempoilevat. Valitan tätä surkeaa sattumusta mutta syytön minä tähän olen. Yritin kaikkeni että olisin päässyt muualle opiskelemaan. Täällä on muuten helvetisti kärpäsiä mites siellä kelle nyt tässä kirjoittelenkaan. Toivottavasti muuten kukaan täältä limingan koulusta ikinä lukee tätä vuodatusta sillä ilmeisesti ne luulee vielä että meikä muka osais kirjoittaa.

Päässä soi: Yup: Kuka pelkää raakaa lihaa (tai jos ei nyt päässä soi niin ainakin soittimessa on kuulunu aika ahkeraan)

Lainaus tilanteeseen: "(tai jos ei nyt päässä soi niin ainakin soittimessa on kuulunu aika ahkeraan)"
Lainattu: Edellisestä lauseesta

Ps. Kiitos kultaiselle Jöötille ja siunatulle Nikolle että kävivät täällä jo minua tervehtimässä